Kansaneläkkeiden lakkauttaminen on EU-oikeudellinen silmänlumetemppu

Moni sotien jälkeisestä ikäpolvesta on kasvanut luulossa, että meillä on vankka yhteiskuntasopimus, joka suojelee kansalaisia. Kansaneläke – jo nimestäkin kuulee – on ollut tämän konseptin selkäranka; koko elämänsä uurtaneiden vanhuksien turva ja tulo taataan hyvinvointivaltiossa. Suomen hallitus romutti tämän periaatteen toukokuussa 2024 ja jyräsi läpi kansaneläkkeiden lakkauttamisen pikavauhtia 24 000 eläkeläiseltä – sekä tulevaisuudessa monelta muulta nyt Suomessa työtä tekevältä EU-kansalaiselta, kuten virolaisilta – poliittisella silmänkääntötempulla, jossa ei eduskunta eivätkä toimittajat pysyneet kärryillä ollenkaan.

Laki valmisteltiin kesällä 2024, mutta lausuntoja ei ole kuultu ja laki käsiteltiin eduskunnassa ennen joulua 11-12/12. Se astui voimaan 1. tammikuuta 2025 ja 1. helmikuuta 2025 lakkautetaan 24 000 eläkeläisen kansaneläke EU-maihin. Eläke on monelle merkittävä osa taloudellista turvaa, ja jota ilman ei voi tulla toimeen, vaikka määrää ja merkitystä vallan taholta kovasti onkin vähätelty.

Mitään automaattista korvaavaa järjestystä ei ole neuvoteltu muiden EU-maiden kanssa, ja tilanne näyttää hyvinkin erilaiselta eri maissa. Yhteistä kuitenkin on, että suomalaiset joutuvat nyt anomaan kansallisia etuuksia ja tukia asuinmaistaan niiden kielillä, ja joissakin maissa varmasti joutuvat yleisen sosiaalitoimiston jonoon.

Keksitty EU-pohja

Jotta lakimuutos kuulostaisi hyvältä, sosiaali- ja terveysministeriön lakimiehet ovat kirjanneet uuden lain EU-oikeudelliseksi pohjaksi Ruotsin takuueläkelain ja sen EU-oikeudellisuuden. Itse asiassa tämä on hutera pohja, sillä Ruotsin eläkelain muutos, joka tehtiin 2022, perusteltiin EU-tuomioistuimen yhdellä ainoalla tapauksella, joka käsitteli puolalaisen naisen eläketulojen laskuperiaatetta, kun eläkettä vietiin maasta toiseen. Oikeudellinen kysymys, ja pykälät, joita EU-tuomioistuin tulkitsi tapauksessa, eivät ole niitä, jotka määrittelevät nykyisen kansaneläkkeen lakkauttamisen ja muutoksen. (EU-asetus 883/2004, artikla 58). Itse asiassa sitä ei EU-tuomioistuin ole koskaan tulkinnut eläkkeen lakkauttamisen yhteydessä, joten kummallakaan – Suomella tai Ruotsilla ei ole tietoa siitä, miten EU-tuomioistuin, joka ainoana tuomarina saa tulkita EU-lakia, olisi päättänyt, jos kysymys olisi noussut esiin.

Itse asiassa jo se seikka, ettei Ruotsi, eikä Suomi, ole pyytänyt EU-tuomioistuimelta ennakkotulkintaa eläkkeidensä muuttamisesta, on osoitus siitä, että valtiot tietävät varsin hyvin rikkovansa EU-lakeja. Ja se sinänsä on rikkomus, sillä lojaalisuus- ja yhteistyöperiaate EU-oikeuden mukaan koskee kaikkia jäsenvaltion kansallisia elimiä. Esimerkiksi Pensionmyndigheten Ruotsissa ja KELA Suomessa ovat  valtion hallintoviranomaisia ja siksi velvollisia ottamaan selvää EU-oikeuden velvoitteista ja tarpeen vaatiessa syrjäyttämään kansalliset määräykset, jotka eivät ole EU-oikeuden mukaisia, koska silloin EU-oikeudella on etuajo-oikeus. (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, SEU:n 4 artiklan 3 kohta)

Sosiaali- ja terveysministeriö jakoi siis kansaneläkkeen saajat kahteen ryhmään: Suomessa ja EU:n ulkopuolella asuvat, joille saman eläkkeen maksaminen jatkuu aivan kuin ennenkin, ja EU:ssa asuvat kansaneläkkeen saajat, joiden eläkkeen nimi muutettiin takuueläkkeeksi Ruotsin mallin mukaan, vaikka eläkkeet eivät ole ollenkaan samanlaiset muuten – ja sitten päätettiin lakkauttaa takuueläke kansallisena minimietuutena ulkosuomalaisilta EU:ssa, viitaten siihen, että sosiaalietuudet eivät kuulu yhteisen eläkeraamin ja EU:n yhteismarkkinoiden piiriin.

Sekään ei mennyt niin kuin piti, koska EU-tuomioistuin on antanut päätöksiä, joiden mukaan myös sosiaalialan etuisuudet on harmonisoitava niin hyvin kuin mahdollista, koska ne ovat oleellinen osa toimivaa yhteistä työmarkkinaa. Suomen päätös lakkauttaa etuuksia ulkomailla asuvilta ja olettaa muiden maiden vastuunottamisen – tai ”uskoa” kuten ministeriön juristi ilmaisi oikeudellisen taustoituksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemistilaisuudessa 18 lokakuuta 2024 – menee tällaista harmonisointia vastaan.

Ottaen huomioon, että tässä yhteydessä menetetään myös oikeudet terveydenhoitoon asuinmaassa, koska ne ovat olleet kytköksissä kansaneläkkeeseen, tilanne on katastrofaalinen sekä monelle eläkeläiselle ulkomailla, että Suomen yhteistyökyvylle muiden EU-maiden kanssa. Hallitus tuuppaa vanhukset muiden vastuulle ottamatta selvää onko se edes mahdollista. Monessa EU-maassa on määräyksiä, joiden mukaan muualta tuleva EU-kansalainen, joka ei työskentele, joutuu osoittamaan, että hänellä on tulot ja sairasvakuutus omasta takaa (kotimaastaan useimmiten). Monelta vanhukselta voi tässä rytäkässä mennä oikeus myös oleskeluun – ja sitä ei ole hallitus tai ministeriö tai Kelakaan miettinyt ollenkaan.

Tämän lisäksi EU:n säännöt vaativat, että muutokset kansallisissa eläkkeissä ja vähimmäisetuisuuksissa on tehtävä niin, että ne ilmoitetaan EU-komissiolle, joka hyväksyy ne. Tällaista prosessia tai edes dialogia komission kanssa ei ole tietääkseni ole käyty lainkaan. Ja sekin lienee EU-sääntöjen rikkomus.

Kesäinen lausuntokierros eläkeläis- ja ulkosuomalaisjärjestöjen taholla nosti esiin puutteet EU-oikeudellisuuden suhteen, ja kritiikki koveni lokakuun asiantuntijalausuntokierroksella, kunnes myös Perustuslakivaliokunta otti kantaa lakiehdotuksen puutteelliseen selvitykseen koskien EU-oikeudellisuutta. Myös Kela otti asian esiin lausuntokierroksella:

”Lainmuutoksen toimeenpanon kannalta riskin muodostaa se, että EU-asetuksen kansaneläkettä koskevat liitteet, eivät ole muutettavissa vastaamaan uutta luokittelua samanaikaisesti kansaneläkelain muutoksen voimaantulon kanssa. Asetusten liitteet ovat kiinteä osa asetuksia ja ne ovat hierarkkisesti samantasoisia ja yhtä velvoittavia kuin asetuksen muut määräykset. Asetuksen 883/2004 liitteessä XI täsmennetään, miten sovellettaessa EU-asetuksen III osaston eläkkeitä koskevan 5 luvun artikloja 52–54 sovelletaan kansaneläkettä laskettaessa ja eläketuloja huomioon otettaessa. –//– Kelan on etuuksia toimeenpantaessa noudatettava sekä kansallisen lain että EU-lainsäädännön säännöksiä. Kelan käsityksen mukaan voimassa olevia liitemääräyksiä olisi sovellettava, kunnes niitä koskeva muutos on hyväksytty [EU:ssa].” (Mia Helle, Yksikön päällikkö)

Syrjintäpolitiikka

Suomessa asuneet Suomen kansalaiset, sekä muut työtä tehneet vanhukset eriarvoistetaan tämän päätöksen mukaan. On häkellyttävää nähdä, miten hallitus niin piittaamattomasti asettaa ihmisryhmiä toisiaan vastaan, mikä ei varmastikaan kohenna yhteiskunnan koheesiota ja vahvista yhteiskuntasopimustamme. Voi olla, että hallituspuolueet ovat kylmästi laskeneet, että 35 miljoonaa euroa vuodessa budjettiin on sen arvoista, eikä vanhusten äänillä ole väliä vaaleissa. Kuolkoon pois, ja moni varmasti kuoleekin ennen kuin saa oikeutta, koska valitusprosesseista on tulossa pitkiä ja vaikeita.

On ymmärrettävää, että lain valmistelun yhteydessä ei ole tarkasteltu EU-oikeutta sen kummemmin, koska jos olisi, niin aika äkkiä olisivat ministeriön juristit törmänneet tukulliseen EU-tuomioita, joiden mukaan a) eläkkeet ovat osa EU:n yhteismarkkinoiden mekanismeja, joita ei saa rikkoa b) eläkkeiden mukaansaatavuus on taattu EU-oikeudellisesti, m.m. asetuksessa 883/2004, c) eläkkeiden mukaansaannin esto on syrjintää asuinpaikan pohjalta, mikä on kiellettyä EU:n sääntöjen mukaan.

Itse asiassa EU-oikeudesta on annettu tuomio, joka on kovin relevantti Suomen kannalta, koska se koskee suomalaisten eläkkeiden maastaviemistä ja syrjintää asuinpaikan mukaan. Ainakin tämän tapauksen olisi toivonut mukaan lain valmisteluun: C-520/04, Pirkko Marjatta Turpeinen, jota syrjittiin asuinpaikkansa (maan) perusteella eläkkeen verotuksen yhteydessä, kun ulkosuomalaista rokotettiin kovemmin kuin Suomessa asuvaa. Sen EU kielsi. EU:n tuomioilla on lain voima, eli niistä tulee normeja kaikkiin jäsenmaihin.

Lainmuutos aiheuttaa suhteettoman tulonmenetyksen ilman riittäviä oikeudellisia perusteita monelle vanhukselle, joista useat ovat köyhiä naisia. Lain vaikutukset tulevat myös kohtuuttoman lyhyellä siirtymäajalla. 30 päivän siirtymäaika uhkaa yksittäisten oikeusturvaa. Ruotsin takuueläkelakkautus tapahtui 6 kk:n siirtymäajalla. Tässä voikin kysyä: missä on iäkkäiden ihmisten integriteetin kunnioitus? Tässä eläkeläisjoukossa on monta vammaista, dementoitunutta tai kovin vanhaa, joilla ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia taistella itselleen korvaavia tuloja asuinmaissaan, tai taistelemaan oikeudestaan Suomessa. Onko mitään aikuista yhteiskuntaryhmää, joka hyväksyisi oleellisen leikkauksen tuloihinsa kuukauden varoitusajalla?  Sitä paitsi kyseessä lienee rikkomus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1. artiklaa vastaan, sillä eläke on ihmisoikeussopimuksen mukaan tulkittu omaisuudeksi (FÁBIÁN v. HUNGARY  78117/13) ja EIS on osa EU:n perusoikeuksia ja jäsenvaltiokriteeri. Turha väittää, että ikäsyrjintää ei yhteiskunnassa olisi, koska kun katsotaan tekoja, ei näillä vanhuksilla ja heidän omistusoikeudellaan eläkkeisiin ole arvoa Suomessa.

Yhteismarkkinoiden mekanismit

Mutta kyseessä on vieläkin suuremmat asiat. Laki vahingoittaa EU:n yhteisten työmarkkinoiden ja ihmisten liikkuvuuden mekanismeja. Jos sei sallitaan, se voi innoittaa muita EU-maita samanlaisiin ratkaisuihin ja uhkaa yhteismarkkinoiden liikkuvuutta vakavasti. Ruotsinkaan lain EU-oikeudellisuutta ei ole tutkittu ja tarkastettu, vaan se on vain sinne oletettu.

Vanhuksien oikeusturva ja tehokkaat oikeusmenettelykeinot ovat puutteelliset. KELA alkaa tammikuussa 2025 lähettää lakkautuspäätöksiä vanhuksille EU:n jäsenmaissa. Koska posti kulku ei enää ole yhtä varmaa ja nopeaa, kun Kusti polki, niin ei ole varmaa, ehtiikö moni saada päätöstä, edes ennen kuin eläke lakkautetaan. Varsinkaan jos se menee ruotsalaiselle edunvalvojalle, jonka asuinkunta on nimennyt vanhukselle. Sosiaali- ja terveysministeriö on varannut postin kulkuun viikon ja sen päälle aktiivista valitusaikaa 30 päivää. Täällä Ruotsissa hihkuisin ilosta, jos postit Kelasta tai Verovirastosta tulisivat viikossa lahden yli Suomesta.

Vasta, kun päätös on tullut, siitä voi valittaa ja hakea lykkäystä Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, joka ei ole varsinainen tuomioistuin. Eli vanhusten oikeussuoja on rakennettu niin, että pitää käydä kahden ei-tuomioistuimen kautta ennen kuin saa oikeuden viedä kiista tuomioistuimeen. Siinä voi mennä pieni ikuisuus. Moni vanhus voi todella huonosti kiireestä ja epätietoisuudesta. Harva pystyy näihin valituksiin itse.

Kelan etuusjohtaja Päivi Kuivasniemi antoi 3.1.2025 Ruotsin Public Service -radiolle lausunnon, jonka mukaan hän katsoo, että ruotsinsuomalaisten eläkkeensaajien ei kannata valittaa Suomesta tulevasta viranomaispäätöksestä, joka koskee heille oleellisia asioita, eli vanhuuden suojaa, syrjimättömyyttä (verrattuna Suomessa oleviin vanhuksiin) sekä omaisuuden suojaa; oikeuksia, jotka vahvistetaan molemmissa otsikossa mainituissa konventioissa, ja jotka molemmat ovat primäärioikeutta eli sitovia Suomen valtiolle. Hän sanoi, että kyseessä on ”mielenosoitus”, jonka ei anneta vaikuttaa KELA:n päätöksiin. Tämä on koettu ruotsinsuomalaisten eläkeläisten eläkeläisiä alentavana, koska kyseessä on EU:n kansalaisten primäärioikeudellisesta oikeussuojasta ja oikeudesta valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä.

Etuusjohtaja Päivi Kuivasniemen haastattelusta herää kysymys, onko hänen osastonsa valmis käsittelemään ulkosuomalaisten eläkeläisten valituksia puolueettomasti ja asianmukaisesti. Hänen viittauksensa siihen, että virasto ”toimeenpanee lakia”, viittaa selvästi vain kansalliseen lainsäädäntöön, eikä etuusjohtaja tunnu ottavan vastuutaan EU-oikeuden etusijasta kansalliseen lainsäädäntöön nähden huomioon lainkaan (SEU artikla 19.2).

Euroopan neuvoston (COE.int) ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikilla allekirjoittaneiden maiden kansalaisilla ja asukkailla on sopimuksen artiklojen suoja. Artikla 6.1 takaa yksittäiseen oikeuden hyvään hallintoon, eli oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuden kanteluun tuomioistuimeen ollessaan viranomaisten hallinnollisten päätösten kohteena. Artikla 13 takaa tehokkaat ja selkeät oikeusmenettelykeinot yksittäisissä tapauksissa, joissa viranomaispäätökset rikkovat pykäliä ja aiheuttavat yksittäisille raskaita vaikutuksia.

EU:n perusoikeuskirja sisältää aivan samat säännökset artikloissa 41; oikeus hyvään hallintoon, sekä artikla 47; oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Sekä EU-tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan luonut käytännön, jonka mukaan samat vaatimukset koskevat sekä tuomioistuimia että viranomaisia toiminnassaan – siis puolueettomuus, riippumattomuus ja asianmukaisuus.

KELA, on tässä asiassa kaiken kukkuraksi sekä päätöksenantaja, että oman päätöksensä tarkastaja, mikä jo sinänsä haastaa EU:n ja Euroopan neuvoston periaatteita oikeussuojasta ja riippumattomasta ja asianmukaisesta hallinnosta.

On tärkeää, että oikaisupäätökset käsitellään oikein ja EU-lain mukaisesti. Mikäli kansallinen lainsäädäntö rikkoo EU-lakia, tulee KELA:n noudattaa SEU:n artiklaa 4.3 jäsenvaltion lojaalisuudesta ja tehdä aloite tai esitys ministeriölle lainsäädännön korjaamiseksi.

On aika vetää käsijarrusta ja tehdä koko eläkeasia uudelleen ja oikein

Suomen KELA (hallintovirato), hallinto-oikeudelliset tuomioistuimet, tai jopa eduskunta voisi pyytää nyt EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua, koska tähänastisen EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa ei voida selvästi todeta, onko kansaneläkelain mukainen kansaneläke luonteeltaan asetuksessa tarkoitettu vähimmäisetuus vai ei. Siihen asti, että se selvitetään, tulisi koko lainsäädäntö inhibitoida eli sen toimeenpanoa lykätä ja näin antaa eläkeläisille hengähdystauko.

EU-tuomioistuin ei ole myöskään aiemmin ottanut kantaa jäsenvaltioissa omaksuttuun vakiintuneeseen tulkintaan siitä, ettei EU-asetuksen 883/2004 58 artiklan mukaisia vähimmäisetuuksia ole velvollisuus maksaa toisiin jäsenvaltioihin. Voi varsin hyvin olla, että tuomioistuin hyväksyy käytännön osana sosiaalialan harmonisointia. Suomen tulee varmistaa tämän käytännön oikeudellisuus EU-tuomioistuimelta ennen kuin EU-oikeudellisuuteen voidaan viitata.

Todettakoon vielä, että EU-tuomioistuimelle ei myöskään koskaan ole esitetty asiasta kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjä, eikä Euroopan komissio ole käynnistänyt rikkomusmenettelyjä, joissa tutkittaisiin sitä, onko EU-asetuksen 883/2004 58 artiklan mukaan vähimmäiseläkkeen/-etuuden maksu eläkkeensaajan asuinvaltion ulkopuolelle rikkomus. Näin ollen ei ole ollenkaan varmaa EU-oikeuden valossa, etteikö kyseistä vähimmäisetuutta voisi ja saisi maksaa asuinvaltion ulkopuolelle.

Yhteiskuntasopimuksen kannalta olisi järkevää luoda pitkäjänteinen järjestelmä, jossa nyt kansaneläkettä saavat voivat saada sitä jatkossakin, mutta jossa uudet tuoreet eläkeläiset joutuvat uuteen järjestelmään. Se antaisi ihmisille mahdollisuuden suunnitella eläkepäiviään. Tapa, jolla alle vuodessa mullistetaan kymmenien tuhansien ihmisten talous ja turvallisuus ei ole hyväksi yhteiskunnalle.

Varsin hämmästyttävää on myös se, että erityisesti ruotsinsuomalaisia työvoimasiirtolaisjoukkoa tässä rokotetaan. Ihmisiä, jotka lähtivät köyhästä kotimaastaan ja loivat vaikeissa olosuhteissa perheet ja toimeentulonsa ilman avustuksia ja sosiaalitukia. Ihmisiä, jotka ovat täyttäneet työkiintiönsä, tienanneet eläkkeensä ja ylläpitäneet integriteettiään. Nyt, kun he ovat siirtymässä virkeistä eläkeläisistä vanhoiksi vanhuksiksi, joiden keskuudessa dementia, kielieristys ja sairaudet lisääntyvät ja toimintakyky heikkenee, niin heiltä viedään eläkeomaisuus Suomesta, sekä siihen kytketty sairaanohoito. Miksi tätä joukkoa pitää kurittaa niin kovalla kädellä?

Lisäksi tulee pitää mielessä, että tapa, jolla nyt hajotetaan yhtenäisyyttä eläkeikäisten välillä Suomessa, sekä Suomen ja muiden EU-maiden välillä uhkaa EU:n sisäistä yhtenäisyyttä vaarantaen työvoiman liikkuvuuden ja EU-kansalaisten oikeuden muuttaa EU:n sisällä vapaasti. Tällaisesta EU-vastaisesta politiikasta ei muut kuin Kreml hyödy.

Kaiken yllä mainitun takia olemme nyt pyytäneet EU-komissiota tutkimaan, voiko Suomen viedä EU-tuomioistuimeen kansaneläkelakkautuslain takia.

Kansaneläkkeiden lakkauttaminen on EU-oikeudellinen silmänlumetemppu

Moni sotien jälkeisestä ikäpolvesta on kasvanut luulossa, että meillä on vankka yhteiskuntasopimus, joka suojelee kansalaisia. Kansaneläke – jo nimestäkin kuulee – on ollut tämän konseptin selkäranka; koko elämänsä uurtaneiden vanhuksien turva ja tulo taataan hyvinvointivaltiossa. Suomen hallitus romutti tämän periaatteen toukokuussa 2024 ja jyräsi läpi kansaneläkkeiden lakkauttamisen pikavauhtia 24 000 eläkeläiseltä – sekä tulevaisuudessa monelta muulta nyt Suomessa työtä tekevältä EU-kansalaiselta, kuten virolaisilta – poliittisella silmänkääntötempulla, jossa ei eduskunta eivätkä toimittajat pysyneet kärryillä ollenkaan.

Laki valmisteltiin kesällä 2024, mutta lausuntoja ei ole kuultu ja laki käsiteltiin eduskunnassa ennen joulua 11-12/12. Se astui voimaan 1. tammikuuta 2025 ja 1. helmikuuta 2025 lakkautetaan 24 000 eläkeläisen kansaneläke EU-maihin. Eläke on monelle merkittävä osa taloudellista turvaa, ja jota ilman ei voi tulla toimeen, vaikka määrää ja merkitystä vallan taholta kovasti onkin vähätelty.

Mitään automaattista korvaavaa järjestystä ei ole neuvoteltu muiden EU-maiden kanssa, ja tilanne näyttää hyvinkin erilaiselta eri maissa. Yhteistä kuitenkin on, että suomalaiset joutuvat nyt anomaan kansallisia etuuksia ja tukia asuinmaistaan niiden kielillä, ja joissakin maissa varmasti joutuvat yleisen sosiaalitoimiston jonoon.

Keksitty EU-pohja

Jotta lakimuutos kuulostaisi hyvältä, sosiaali- ja terveysministeriön lakimiehet ovat kirjanneet uuden lain EU-oikeudelliseksi pohjaksi Ruotsin takuueläkelain ja sen EU-oikeudellisuuden. Itse asiassa tämä on hutera pohja, sillä Ruotsin eläkelain muutos, joka tehtiin 2022, perusteltiin EU-tuomioistuimen yhdellä ainoalla tapauksella, joka käsitteli puolalaisen naisen eläketulojen laskuperiaatetta, kun eläkettä vietiin maasta toiseen. Oikeudellinen kysymys, ja pykälät, joita EU-tuomioistuin tulkitsi tapauksessa, eivät ole niitä, jotka määrittelevät nykyisen kansaneläkkeen lakkauttamisen ja muutoksen. (EU-asetus 883/2004, artikla 58). Itse asiassa sitä ei EU-tuomioistuin ole koskaan tulkinnut eläkkeen lakkauttamisen yhteydessä, joten kummallakaan – Suomella tai Ruotsilla ei ole tietoa siitä, miten EU-tuomioistuin, joka ainoana tuomarina saa tulkita EU-lakia, olisi päättänyt, jos kysymys olisi noussut esiin.

Itse asiassa jo se seikka, ettei Ruotsi, eikä Suomi, ole pyytänyt EU-tuomioistuimelta ennakkotulkintaa eläkkeidensä muuttamisesta, on osoitus siitä, että valtiot tietävät varsin hyvin rikkovansa EU-lakeja. Ja se sinänsä on rikkomus, sillä lojaalisuus- ja yhteistyöperiaate EU-oikeuden mukaan koskee kaikkia jäsenvaltion kansallisia elimiä. Esimerkiksi Pensionmyndigheten Ruotsissa ja KELA Suomessa ovat  valtion hallintoviranomaisia ja siksi velvollisia ottamaan selvää EU-oikeuden velvoitteista ja tarpeen vaatiessa syrjäyttämään kansalliset määräykset, jotka eivät ole EU-oikeuden mukaisia, koska silloin EU-oikeudella on etuajo-oikeus. (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, SEU:n 4 artiklan 3 kohta)

Sosiaali- ja terveysministeriö jakoi siis kansaneläkkeen saajat kahteen ryhmään: Suomessa ja EU:n ulkopuolella asuvat, joille saman eläkkeen maksaminen jatkuu aivan kuin ennenkin, ja EU:ssa asuvat kansaneläkkeen saajat, joiden eläkkeen nimi muutettiin takuueläkkeeksi Ruotsin mallin mukaan, vaikka eläkkeet eivät ole ollenkaan samanlaiset muuten – ja sitten päätettiin lakkauttaa takuueläke kansallisena minimietuutena ulkosuomalaisilta EU:ssa, viitaten siihen, että sosiaalietuudet eivät kuulu yhteisen eläkeraamin ja EU:n yhteismarkkinoiden piiriin.

Sekään ei mennyt niin kuin piti, koska EU-tuomioistuin on antanut päätöksiä, joiden mukaan myös sosiaalialan etuisuudet on harmonisoitava niin hyvin kuin mahdollista, koska ne ovat oleellinen osa toimivaa yhteistä työmarkkinaa. Suomen päätös lakkauttaa etuuksia ulkomailla asuvilta ja olettaa muiden maiden vastuunottamisen – tai ”uskoa” kuten ministeriön juristi ilmaisi oikeudellisen taustoituksen sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemistilaisuudessa 18 lokakuuta 2024 – menee tällaista harmonisointia vastaan.

Ottaen huomioon, että tässä yhteydessä menetetään myös oikeudet terveydenhoitoon asuinmaassa, koska ne ovat olleet kytköksissä kansaneläkkeeseen, tilanne on katastrofaalinen sekä monelle eläkeläiselle ulkomailla, että Suomen yhteistyökyvylle muiden EU-maiden kanssa. Hallitus tuuppaa vanhukset muiden vastuulle ottamatta selvää onko se edes mahdollista. Monessa EU-maassa on määräyksiä, joiden mukaan muualta tuleva EU-kansalainen, joka ei työskentele, joutuu osoittamaan, että hänellä on tulot ja sairasvakuutus omasta takaa (kotimaastaan useimmiten). Monelta vanhukselta voi tässä rytäkässä mennä oikeus myös oleskeluun – ja sitä ei ole hallitus tai ministeriö tai Kelakaan miettinyt ollenkaan.

Tämän lisäksi EU:n säännöt vaativat, että muutokset kansallisissa eläkkeissä ja vähimmäisetuisuuksissa on tehtävä niin, että ne ilmoitetaan EU-komissiolle, joka hyväksyy ne. Tällaista prosessia tai edes dialogia komission kanssa ei ole tietääkseni ole käyty lainkaan. Ja sekin lienee EU-sääntöjen rikkomus.

Kesäinen lausuntokierros eläkeläis- ja ulkosuomalaisjärjestöjen taholla nosti esiin puutteet EU-oikeudellisuuden suhteen, ja kritiikki koveni lokakuun asiantuntijalausuntokierroksella, kunnes myös Perustuslakivaliokunta otti kantaa lakiehdotuksen puutteelliseen selvitykseen koskien EU-oikeudellisuutta. Myös Kela otti asian esiin lausuntokierroksella:

”Lainmuutoksen toimeenpanon kannalta riskin muodostaa se, että EU-asetuksen kansaneläkettä koskevat liitteet, eivät ole muutettavissa vastaamaan uutta luokittelua samanaikaisesti kansaneläkelain muutoksen voimaantulon kanssa. Asetusten liitteet ovat kiinteä osa asetuksia ja ne ovat hierarkkisesti samantasoisia ja yhtä velvoittavia kuin asetuksen muut määräykset. Asetuksen 883/2004 liitteessä XI täsmennetään, miten sovellettaessa EU-asetuksen III osaston eläkkeitä koskevan 5 luvun artikloja 52–54 sovelletaan kansaneläkettä laskettaessa ja eläketuloja huomioon otettaessa. –//– Kelan on etuuksia toimeenpantaessa noudatettava sekä kansallisen lain että EU-lainsäädännön säännöksiä. Kelan käsityksen mukaan voimassa olevia liitemääräyksiä olisi sovellettava, kunnes niitä koskeva muutos on hyväksytty [EU:ssa].” (Mia Helle, Yksikön päällikkö)

Syrjintäpolitiikka

Suomessa asuneet Suomen kansalaiset, sekä muut työtä tehneet vanhukset eriarvoistetaan tämän päätöksen mukaan. On häkellyttävää nähdä, miten hallitus niin piittaamattomasti asettaa ihmisryhmiä toisiaan vastaan, mikä ei varmastikaan kohenna yhteiskunnan koheesiota ja vahvista yhteiskuntasopimustamme. Voi olla, että hallituspuolueet ovat kylmästi laskeneet, että 35 miljoonaa euroa vuodessa budjettiin on sen arvoista, eikä vanhusten äänillä ole väliä vaaleissa. Kuolkoon pois, ja moni varmasti kuoleekin ennen kuin saa oikeutta, koska valitusprosesseista on tulossa pitkiä ja vaikeita.

On ymmärrettävää, että lain valmistelun yhteydessä ei ole tarkasteltu EU-oikeutta sen kummemmin, koska jos olisi, niin aika äkkiä olisivat ministeriön juristit törmänneet tukulliseen EU-tuomioita, joiden mukaan a) eläkkeet ovat osa EU:n yhteismarkkinoiden mekanismeja, joita ei saa rikkoa b) eläkkeiden mukaansaatavuus on taattu EU-oikeudellisesti, m.m. asetuksessa 883/2004, c) eläkkeiden mukaansaannin esto on syrjintää asuinpaikan pohjalta, mikä on kiellettyä EU:n sääntöjen mukaan.

Itse asiassa EU-oikeudesta on annettu tuomio, joka on kovin relevantti Suomen kannalta, koska se koskee suomalaisten eläkkeiden maastaviemistä ja syrjintää asuinpaikan mukaan. Ainakin tämän tapauksen olisi toivonut mukaan lain valmisteluun: C-520/04, Pirkko Marjatta Turpeinen, jota syrjittiin asuinpaikkansa (maan) perusteella eläkkeen verotuksen yhteydessä, kun ulkosuomalaista rokotettiin kovemmin kuin Suomessa asuvaa. Sen EU kielsi. EU:n tuomioilla on lain voima, eli niistä tulee normeja kaikkiin jäsenmaihin.

Lainmuutos aiheuttaa suhteettoman tulonmenetyksen ilman riittäviä oikeudellisia perusteita monelle vanhukselle, joista useat ovat köyhiä naisia. Lain vaikutukset tulevat myös kohtuuttoman lyhyellä siirtymäajalla. 30 päivän siirtymäaika uhkaa yksittäisten oikeusturvaa. Ruotsin takuueläkelakkautus tapahtui 6 kk:n siirtymäajalla. Tässä voikin kysyä: missä on iäkkäiden ihmisten integriteetin kunnioitus? Tässä eläkeläisjoukossa on monta vammaista, dementoitunutta tai kovin vanhaa, joilla ei tule olemaan mitään mahdollisuuksia taistella itselleen korvaavia tuloja asuinmaissaan, tai taistelemaan oikeudestaan Suomessa. Onko mitään aikuista yhteiskuntaryhmää, joka hyväksyisi oleellisen leikkauksen tuloihinsa kuukauden varoitusajalla?  Sitä paitsi kyseessä lienee rikkomus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1. artiklaa vastaan, sillä eläke on ihmisoikeussopimuksen mukaan tulkittu omaisuudeksi (FÁBIÁN v. HUNGARY  78117/13) ja EIS on osa EU:n perusoikeuksia ja jäsenvaltiokriteeri. Turha väittää, että ikäsyrjintää ei yhteiskunnassa olisi, koska kun katsotaan tekoja, ei näillä vanhuksilla ja heidän omistusoikeudellaan eläkkeisiin ole arvoa Suomessa.

Yhteismarkkinoiden mekanismit

Mutta kyseessä on vieläkin suuremmat asiat. Laki vahingoittaa EU:n yhteisten työmarkkinoiden ja ihmisten liikkuvuuden mekanismeja. Jos sei sallitaan, se voi innoittaa muita EU-maita samanlaisiin ratkaisuihin ja uhkaa yhteismarkkinoiden liikkuvuutta vakavasti. Ruotsinkaan lain EU-oikeudellisuutta ei ole tutkittu ja tarkastettu, vaan se on vain sinne oletettu.

Vanhuksien oikeusturva ja tehokkaat oikeusmenettelykeinot ovat puutteelliset. KELA alkaa tammikuussa 2025 lähettää lakkautuspäätöksiä vanhuksille EU:n jäsenmaissa. Koska posti kulku ei enää ole yhtä varmaa ja nopeaa, kun Kusti polki, niin ei ole varmaa, ehtiikö moni saada päätöstä, edes ennen kuin eläke lakkautetaan. Varsinkaan jos se menee ruotsalaiselle edunvalvojalle, jonka asuinkunta on nimennyt vanhukselle. Sosiaali- ja terveysministeriö on varannut postin kulkuun viikon ja sen päälle aktiivista valitusaikaa 30 päivää. Täällä Ruotsissa hihkuisin ilosta, jos postit Kelasta tai Verovirastosta tulisivat viikossa lahden yli Suomesta.

Vasta, kun päätös on tullut, siitä voi valittaa ja hakea lykkäystä Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa, joka ei ole varsinainen tuomioistuin. Eli vanhusten oikeussuoja on rakennettu niin, että pitää käydä kahden ei-tuomioistuimen kautta ennen kuin saa oikeuden viedä kiista tuomioistuimeen. Siinä voi mennä pieni ikuisuus. Moni vanhus voi todella huonosti kiireestä ja epätietoisuudesta. Harva pystyy näihin valituksiin itse.

Kelan etuusjohtaja Päivi Kuivasniemi antoi 3.1.2025 Ruotsin Public Service -radiolle lausunnon, jonka mukaan hän katsoo, että ruotsinsuomalaisten eläkkeensaajien ei kannata valittaa Suomesta tulevasta viranomaispäätöksestä, joka koskee heille oleellisia asioita, eli vanhuuden suojaa, syrjimättömyyttä (verrattuna Suomessa oleviin vanhuksiin) sekä omaisuuden suojaa; oikeuksia, jotka vahvistetaan molemmissa otsikossa mainituissa konventioissa, ja jotka molemmat ovat primäärioikeutta eli sitovia Suomen valtiolle. Hän sanoi, että kyseessä on ”mielenosoitus”, jonka ei anneta vaikuttaa KELA:n päätöksiin. Tämä on koettu ruotsinsuomalaisten eläkeläisten eläkeläisiä alentavana, koska kyseessä on EU:n kansalaisten primäärioikeudellisesta oikeussuojasta ja oikeudesta valittaa hallintoviranomaisen päätöksestä.

Etuusjohtaja Päivi Kuivasniemen haastattelusta herää kysymys, onko hänen osastonsa valmis käsittelemään ulkosuomalaisten eläkeläisten valituksia puolueettomasti ja asianmukaisesti. Hänen viittauksensa siihen, että virasto ”toimeenpanee lakia”, viittaa selvästi vain kansalliseen lainsäädäntöön, eikä etuusjohtaja tunnu ottavan vastuutaan EU-oikeuden etusijasta kansalliseen lainsäädäntöön nähden huomioon lainkaan (SEU artikla 19.2).

Euroopan neuvoston (COE.int) ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikilla allekirjoittaneiden maiden kansalaisilla ja asukkailla on sopimuksen artiklojen suoja. Artikla 6.1 takaa yksittäiseen oikeuden hyvään hallintoon, eli oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuden kanteluun tuomioistuimeen ollessaan viranomaisten hallinnollisten päätösten kohteena. Artikla 13 takaa tehokkaat ja selkeät oikeusmenettelykeinot yksittäisissä tapauksissa, joissa viranomaispäätökset rikkovat pykäliä ja aiheuttavat yksittäisille raskaita vaikutuksia.

EU:n perusoikeuskirja sisältää aivan samat säännökset artikloissa 41; oikeus hyvään hallintoon, sekä artikla 47; oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen. Sekä EU-tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan luonut käytännön, jonka mukaan samat vaatimukset koskevat sekä tuomioistuimia että viranomaisia toiminnassaan – siis puolueettomuus, riippumattomuus ja asianmukaisuus.

KELA, on tässä asiassa kaiken kukkuraksi sekä päätöksenantaja, että oman päätöksensä tarkastaja, mikä jo sinänsä haastaa EU:n ja Euroopan neuvoston periaatteita oikeussuojasta ja riippumattomasta ja asianmukaisesta hallinnosta.

On tärkeää, että oikaisupäätökset käsitellään oikein ja EU-lain mukaisesti. Mikäli kansallinen lainsäädäntö rikkoo EU-lakia, tulee KELA:n noudattaa SEU:n artiklaa 4.3 jäsenvaltion lojaalisuudesta ja tehdä aloite tai esitys ministeriölle lainsäädännön korjaamiseksi.

On aika vetää käsijarrusta ja tehdä koko eläkeasia uudelleen ja oikein

Suomen KELA (hallintovirato), hallinto-oikeudelliset tuomioistuimet, tai jopa eduskunta voisi pyytää nyt EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua, koska tähänastisen EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa ei voida selvästi todeta, onko kansaneläkelain mukainen kansaneläke luonteeltaan asetuksessa tarkoitettu vähimmäisetuus vai ei. Siihen asti, että se selvitetään, tulisi koko lainsäädäntö inhibitoida eli sen toimeenpanoa lykätä ja näin antaa eläkeläisille hengähdystauko.

EU-tuomioistuin ei ole myöskään aiemmin ottanut kantaa jäsenvaltioissa omaksuttuun vakiintuneeseen tulkintaan siitä, ettei EU-asetuksen 883/2004 58 artiklan mukaisia vähimmäisetuuksia ole velvollisuus maksaa toisiin jäsenvaltioihin. Voi varsin hyvin olla, että tuomioistuin hyväksyy käytännön osana sosiaalialan harmonisointia. Suomen tulee varmistaa tämän käytännön oikeudellisuus EU-tuomioistuimelta ennen kuin EU-oikeudellisuuteen voidaan viitata.

Todettakoon vielä, että EU-tuomioistuimelle ei myöskään koskaan ole esitetty asiasta kansallisten tuomioistuinten ennakkoratkaisupyyntöjä, eikä Euroopan komissio ole käynnistänyt rikkomusmenettelyjä, joissa tutkittaisiin sitä, onko EU-asetuksen 883/2004 58 artiklan mukaan vähimmäiseläkkeen/-etuuden maksu eläkkeensaajan asuinvaltion ulkopuolelle rikkomus. Näin ollen ei ole ollenkaan varmaa EU-oikeuden valossa, etteikö kyseistä vähimmäisetuutta voisi ja saisi maksaa asuinvaltion ulkopuolelle.

Yhteiskuntasopimuksen kannalta olisi järkevää luoda pitkäjänteinen järjestelmä, jossa nyt kansaneläkettä saavat voivat saada sitä jatkossakin, mutta jossa uudet tuoreet eläkeläiset joutuvat uuteen järjestelmään. Se antaisi ihmisille mahdollisuuden suunnitella eläkepäiviään. Tapa, jolla alle vuodessa mullistetaan kymmenien tuhansien ihmisten talous ja turvallisuus ei ole hyväksi yhteiskunnalle.

Varsin hämmästyttävää on myös se, että erityisesti ruotsinsuomalaisia työvoimasiirtolaisjoukkoa tässä rokotetaan. Ihmisiä, jotka lähtivät köyhästä kotimaastaan ja loivat vaikeissa olosuhteissa perheet ja toimeentulonsa ilman avustuksia ja sosiaalitukia. Ihmisiä, jotka ovat täyttäneet työkiintiönsä, tienanneet eläkkeensä ja ylläpitäneet integriteettiään. Nyt, kun he ovat siirtymässä virkeistä eläkeläisistä vanhoiksi vanhuksiksi, joiden keskuudessa dementia, kielieristys ja sairaudet lisääntyvät ja toimintakyky heikkenee, niin heiltä viedään eläkeomaisuus Suomesta, sekä siihen kytketty sairaanohoito. Miksi tätä joukkoa pitää kurittaa niin kovalla kädellä?

Lisäksi tulee pitää mielessä, että tapa, jolla nyt hajotetaan yhtenäisyyttä eläkeikäisten välillä Suomessa, sekä Suomen ja muiden EU-maiden välillä uhkaa EU:n sisäistä yhtenäisyyttä vaarantaen työvoiman liikkuvuuden ja EU-kansalaisten oikeuden muuttaa EU:n sisällä vapaasti. Tällaisesta EU-vastaisesta politiikasta ei muut kuin Kreml hyödy.

Kaiken yllä mainitun takia olemme nyt pyytäneet EU-komissiota tutkimaan, voiko Suomen viedä EU-tuomioistuimeen kansaneläkelakkautuslain takia.